Sana hypnoosi tuo helposti mieleen esiintymislavat, joissa ihmisiä hypnotisoidaan tekemään temppuja ja menettämään kontrollinsa. Myös taskukellon heiluttelu ja tuijottavat silmät ovat yleisiä mielikuvia. Hypnotisoija on valta-asemassa ja auktoriteetti, joka kertoo, miten hypnotisoitavan tulee reagoida ja mitä hänen tulee kokea ja tuntea, ehkä jopa tehdä.
Ericksonilaisessa hypnoosissa asetelma on toinen. Terapeutin ja asiakkaan kohtaaminen on lempeä ja kunnioittava ja lähtökohtana nähdään asiakkaan kyky muutokseen. Tarvittava resurssi siihen löytyy asiakkaalta itseltään. Ihmiset toivovat muutosta kohdatessaan ongelmia. Usein toivotaan avun tulevan asiantuntijalta, joka kertoo mitä pitäisi tehdä. Esteeksi voi muodostua joskus se, että ammattilaisten esittämät ratkaisut eivät tunnu riittävän viehättäviltä, jotta edes kynnys kokeilla niitä ylittyisi. Ericksonilaisessa hypnoosissa asiakkaan kanssa yhteistyössä löydetään tila, jossa asiakkaan oma mielikuvitus, huomio ja kyky oppia toimivat muutoksen arkkitehteina.
Milton H. Erickson (1901–80) oli amerikkalainen psykiatri ja hypnoterapeutti. Hän aloitti nuorena traditionaalisemmalla hypnoosilla työskentelyn ja jatkoi sitä koko uransa ajan. Vuosikymmenien saatossa hänen tapansa tehdä hypnoosia muuttui. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että perinteinen hypnoosi on autoritaarisempaa ja asiantuntijalähtöistä. Ericksonilaisen hypnoosin ollessa sallivaa ja ei-ohjailevampaa.
Hypnoosi ei ole vieras asia useimmille psykoterapiasuuntauksille. Monet psykoterapeutit opiskelevat ja käyttävät hypnoosia lisätyökaluna vastaanottotyössään eri viitekehyksissä. Sigmund Freud käytti hypnoosia ennen kuin kehitti oman psykoanalyyttisen teorian ja terapiansa. Voidaan sanoa, että monilla terapiasuuntauksilla on oma tapansa nähdä ja käyttää hypnoosia. Milloin se on alitajuisten, piilossa olevien ristiriitojen selvittämisen työväline ja milloin sen avulla käsitellään menneisyyden tapahtumia.
Psykoanalyyttiset- ja kognitiiviset terapeutit katsovat hypnoosia omien käyttöteorioiden valossa ja ratkaisukeskeiset terapeutit puolestaan usein kallistuvat Ericksonilaiseen hypnoosiin, koska se on hyvin lähellä sitä tapaa, miten ratkaisukeskeistä terapiaa tehdään. Tällöin huomio ei ole ongelmien synnyssä tai taustatekijöissä, vaan ihmisen omissa resursseissa. Voidaan oikeastaan puhua ratkaisukeskeisestä hypnoosista.
Ratkaisukeskeisen hypnoosin kehittämistyön keskeisiä vaikuttajia ovat olleet mm. australialainen lääkäri Robert McNeilly ja amerikkalainen psykologi ja psykoterapeutti William O’Hanlon. He molemmat ovat olleet Ericksonin oppilaita 1970-luvulla. Kuten useimmat Ericksonin oppilaat, he halusivat ymmärtää paremmin Milton Ericksonin työn perintöä. Hänen tapansa auttaa ihmisiä oli idearikas ja monipuolinen ja erosi monista muista aikansa lähestymistavoista ja malleista. Ericksonilta oppimansa pohjalta he rakensivat omat mallinsa, jotka löytävät sen, mikä yhdistää Eriksonin hypnoosityötä ja ratkaisukeskeistä terapiaa.
He ovat molemmat korostaneet transsin arkipäiväisyyttä. Useimmilla ihmisillä on kokemuksia, joissa he ovat uppoutuneet johonkin asiaan niin syvästi, että tuntuu kuin osa todellisuudesta olisi hetkeksi väistynyt. Esimerkiksi jännittävään elokuvaan tai hyvään kirjaan uppoutuminen. Myös pitkät automatkat ovat tyypillinen esimerkki, jossa ihminen on saattanut osan matkasta ”ajaa autopilotilla.” Kun ihminen on keskittynyt ja uppoutunut johonkin asiaan, hänen mielensä on joustavampi ja vastaanottavaisempi uusille näkökulmille ja ratkaisumalleille. Niitä on myös helpompi löytää itsestään.
Hypnoosisovellusta voidaan käyttää osana tavallista terapiakeskustelua tai laajentaa se aivan omaksi, yhdessä sovituksi hypnoosisessioksi, jossa terapeutti auttaa asiakasta löytämään oman luonnollisen tapansa mennä transsiin ja oppia siitä kokemuksesta jotakin, mikä voi olla avuksi ongelman ratkaisussa. Asiakas ei ole passiivinen kokija, vaan hän osallistuu aktiivisesti prosessiin ja tuottaa siihen sisältöä. Salliva ja lempeä lähestymistapa on mukava sekä asiakkaalle että terapeutille. Lisäksi se on helppo oppia.
Kun ymmärrämme, että uppoutumista on jokapäiväisessä elämässä joka puolella, vaikka vain lyhyinä hetkinä, emme ole enää tekemisissä taikuuden ja magian kanssa. Emme myöskään ole salaperäisiä professoreita, jotka hypnotisoivat ihmisiä. Olemme tasavertaisia asiakkaan kanssa ja ohjaamme heitä hellästi heidän luvallaan löytämään sen, mitä heissä jo on, mutta he eivät välttämättä tiedä sitä.
Yksi tärkeä viesti on ollut poistaa mystiikan viitta hypnoosin päältä ja alleviivata sen luonnollista, ihmiselämään kuuluvaa luonnetta. Tällöin meillä on turvallinen lisätyökalu terapiavastaanotoillemme, jonka tarkoitus on palvella asiakkaan hyvää. Se on myös monien terapeuttien mielestä mukava ja innostava tapa tehdä työtä.
Loppujen lopuksi on täysin arkipäiväistä unohtaa jokin asia tai muistaa jokin toinen asia. Arkipäiväistä on myös kiinnittää huomio johonkin tai havaita, ettei ole huomannut jotakin seikkaa. Mielikuvien ja tarinoiden avulla ihminen on oppinut aikaisista ajoista lähtien.
Kirjoittanut
Dan Lundberg
kouluttajapsykoterapeutti
