Ratkaisukeskeisen pariterapian lähtökohdat
Ratkaisukeskeinen pariterapia on psykoterapeuttinen lähestymistapa, jossa painotetaan parisuhteen voimavaroja, toimivia vuorovaikutustapoja ja toivottujen muutosten rakentamista. Kansainvälisessä kirjallisuudessa lähestymistavasta käytetään nimityksiä solution-focused couple therapy ja solution-focused brief therapy (SFBT). Ratkaisukeskeinen terapia kehittyi 1980-luvulla, ja sen keskeisiä kehittäjiä olivat Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg. Menetelmää sovelletaan yksilöiden lisäksi pariskuntien, perheiden ja muiden asiakasryhmien kanssa (Franklin ym., 2017).
Ratkaisukeskeisen pariterapian lähtökohtana on ajatus siitä, että parisuhteessa on ongelmien rinnalla myös vahvuuksia, onnistumisia ja voimavaroja, joiden avulla muutosta voidaan edistää. Puolisot nähdään aktiivisina osallistujina oman elämäntilanteensa jäsentämisessä ja parantamisessa. Terapeutin tehtävänä on auttaa heitä tunnistamaan, millaista muutosta he toivovat ja miten he voivat päästä sitä kohti hyödyntämällä jo olemassa olevia vahvuuksiaan.
Ratkaisukeskeisyys ei tarkoita ongelmien tai vaikeiden tunteiden sivuuttamista. Ongelmia käsitellään tavalla, joka tukee toivoa, yhteistyötä ja käytännön muutoksia ongelmien ratkaisemiseksi. Huomio siirtyy ongelmien syiden yksityiskohtaisesta analysoinnista myös siihen, miten puolisot voivat toimia jatkossa toisin ja millaiset ratkaisut sopivat heidän tilanteeseensa.
Terapian keskeiset periaatteet ja menetelmät
Ratkaisukeskeisessä pariterapiassa keskeistä on tulevaisuuteen suuntautuminen. Terapeutti auttaa puolisoita kuvailemaan, millaiseksi he haluaisivat parisuhteensa muuttuvan ja mistä he huomaisivat muutoksen arjessaan. Yleisen toiveen, kuten paremman kommunikaation, sijaan tavoitteita pyritään konkretisoimaan: puolisot voivat esimerkiksi toivoa pystyvänsä keskustelemaan vaikeista asioista rauhallisemmin, viettämään enemmän aikaa yhdessä tai ilmaisemaan tarpeitaan selkeämmin.
Toinen keskeinen periaate on piilevien ja olemassa olevien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistaminen. Terapiassa selvitetään, mitä puolisot arvostavat toisissaan, millaisista vaikeuksista he ovat selvinneet ja milloin heidän yhteistyönsä toimii hyvin. Näin voidaan vahvistaa käsitystä siitä, ettei parisuhde koostu ainoastaan ongelmista, vaan siinä on myös toimivia osa-alueita, joiden varaan muutosta voidaan rakentaa.
Ratkaisukeskeisessä terapiassa hyödynnetään useita kysymystekniikoita. Yksi tunnetuimmista on ihmekysymys, jossa puolisoita pyydetään kuvittelemaan, että heidän ongelmansa ratkeaisivat yön aikana. Heitä pyydetään kuvailemaan, mistä he huomaisivat muutoksen seuraavana päivänä ja miten heidän oma tai kumppanin toimintansa olisi erilaista. Ihmekysymys auttaa muuttamaan abstraktit toiveet konkreettisiksi tavoitteiksi.
Asteikkokysymyksissä puolisoita pyydetään arvioimaan esimerkiksi parisuhteen toimivuutta, luottamusta tai muutoksen mahdollisuutta asteikolla nollasta kymmeneen. Arvion jälkeen tarkastellaan, miksi tilanne on juuri kyseisellä tasolla ja mikä voisi auttaa etenemään seuraavalle tasolle. Tärkeintä ei ole numero itsessään, vaan sen avulla syntyvä keskustelu nykytilanteesta ja siihen toivottavista muutoksista.
Poikkeusten etsiminen tarkoittaa sellaisten tilanteiden tunnistamista, joissa ongelma on ollut tavallista vähäisempi tai puolisot ovat onnistuneet toimimaan rakentavammin. Jos pariskunta riitelee usein kotitöistä mutta pystyy toisinaan sopimaan niistä rauhallisesti, terapeutti auttaa selvittämään, mikä näissä tilanteissa on ollut erilaista. Näin puolisot voivat löytää toimintatapoja, joita he voivat hyödyntää uudelleen.
Terapiassa hyödynnetään myös vahvistavaa palautetta edistymisestä asetettujen tavoitteiden suhteen, vahvuuksien sanoittamista ja pieniä kotitehtäviä. Pari voi esimerkiksi kokeilla päivittäistä keskusteluhetkeä ilman puhelimia tai sopia, että kumpikin kertoo päivän aikana yhdestä asiasta, jota arvostaa toisessa. Seuraavalla tapaamisella tarkastellaan, miten kokeilu onnistui ja mitä siitä opittiin. Menetelmien tarkoituksena on vahvistaa puolisoiden omaa toimijuutta ja tehdä toivotusta muutoksesta havaittavaa (Murray & Murray, 2004; Franklin ym., 2017).
Terapeutin rooli ja työskentelyn eteneminen
Ratkaisukeskeisessä pariterapiassa terapeutti toimii yhteistyökumppanina, joka auttaa puolisoita tunnistamaan tavoitteensa ja löytämään uusia toimintamahdollisuuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Terapeutti huomioi molempien näkemyksiä, esittää tarkentavia kysymyksiä ja tukee muutostavoitteen suuntaista keskustelua. Hänen tehtävänään ei ole määrätä pariskunnalle yhtä oikeaa ratkaisua, vaan auttaa puolisoita löytämään heidän tarpeisiinsa sopivia toimintatapoja (Söderquist, 2023).
Terapian alussa selvitetään, millaista muutosta kumpikin puoliso toivoo ja mistä he tunnistaisivat terapian hyödyllisyyden. Tapaamisten aikana seurataan tavoitteiden toteutumista ja tarkastellaan, mitkä kokeilluista toimintatavoista ovat auttaneet. Tavoitteita voidaan tarkistaa ja muokata terapian edetessä, kun puolisoiden ymmärrys omista tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan tarkentuu. Terapia voi olla lyhytkestoista, mutta tapaamisten määrää ei määritellä kaikille pareille samaksi. Terapeuttinen työskentely räätälöidään aina asiakaspariskunnan mukaan.
Erityistä huomioitavaa, kun asiakkaina on pariskunta yksilön sijaan
Kun terapian asiakkaina on pariskunta yksilön sijaan, työskentelyyn liittyy erityisiä vuorovaikutuksellisia ja eettisiä kysymyksiä. Terapiassa on samanaikaisesti läsnä kaksi ihmistä, joilla voi olla erilaiset kokemukset parisuhteen ongelmista, toisistaan ja terapian tavoitteista. Terapeutin tehtävänä ei ole ainoastaan tukea kummankin puolison henkilökohtaista muutosta, vaan myös auttaa heitä tarkastelemaan keskinäistä vuorovaikutustaan ja rakentamaan yhteistä ymmärrystä tilanteestaan.
Molempien puolisoiden tasapuolinen kohtaaminen on keskeistä. Terapeutin tulee muodostaa toimiva yhteistyösuhde kummankin kanssa ja varmistaa, että molemmat saavat tilaa kertoa omista kokemuksistaan. Puolisoiden näkemykset voivat olla ristiriidassa keskenään, eikä terapian edellytyksenä ole se, että he olisivat kaikesta samaa mieltä. Terapeutin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei keskustelu ongelmista muutu toisen syyttämiseksi tai toisen näkökulman jatkuvaksi sivuuttamiseksi.
Myös yksilöllisten ja yhteisten tavoitteiden yhteensovittaminen on tärkeää. Toinen puoliso voi esimerkiksi toivoa läheisyyden lisääntymistä, kun taas toinen kaipaa enemmän omaa tilaa. Toinen voi haluta jatkaa suhdetta, kun taas toinen pohtii sen päättämistä. Terapeutin tehtävänä on tehdä nämä erot näkyviksi ja selvittää, millaiseen työskentelyyn kumpikin on valmis. Yhteistä tavoitetta ei pidä olettaa valmiiksi, vaan se rakennetaan keskustelun kautta. Jos puolisoiden tavoitteet ovat olennaisesti erilaiset, myös tämä ero on tärkeä osa työskentelyä.
Pariterapiassa on lisäksi huomioitava vuorovaikutuksen vastavuoroisuus. Yksilöterapiassa huomio kohdistuu usein asiakkaan omiin kokemuksiin, ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Pariterapiassa tarkastellaan myös sitä, miten puolisoiden toiminta vaikuttaa toisiinsa. Esimerkiksi toisen vetäytyminen voi lisätä toisen tarvetta vaatia keskustelua, mikä puolestaan voi vahvistaa ensimmäisen vetäytymistä. Terapeutti voi auttaa puolisoita tunnistamaan tällaisia toistuvia vuorovaikutuksen kehiä ja tutkimaan, miten kumpikin voisi omalla toiminnallaan edistää rakentavampaa kohtaamista.
Turvallisuus, luottamuksellisuus ja eettiset kysymykset ovat erityisen tärkeitä yhteisessä terapiassa. Terapeutin tulee arvioida, voivatko molemmat osallistua työskentelyyn vapaaehtoisesti ja turvallisesti. Mahdollinen lähisuhdeväkivalta, uhkailu, pakottava kontrolli tai pelko seurauksista tapaamisen jälkeen voivat tehdä yhteisestä terapiasta sopimattoman tai turvattoman. Tällöin tarvitaan yksilöllistä riskinarviointia ja tilanteeseen sopivaa apua.
Luottamuksellisuuden käytännöistä on tärkeää sopia selkeästi etukäteen. Jos terapeutti tapaa puolisoita myös erikseen, heidän tulee tietää, miten näissä keskusteluissa esiin tulevia tietoja käsitellään ja millaisia luottamuksellisuuden rajoja työskentelyyn liittyy. Selkeät käytännöt auttavat ehkäisemään epäselvyyksiä ja tukevat luottamuksen syntymistä.
Terapeutin on myös osattava hallita ristiriitoja ja ylläpitää rakentavaa keskustelua. Puolisot voivat syyttää toisiaan, keskeyttää toistensa puhetta tai odottaa terapeutin vahvistavan oman näkemyksensä. Tällöin terapeutin tulee varmistaa, että molempia kuullaan ja että keskustelu pysyy riittävän turvallisena. Ratkaisukeskeisyys auttaa suuntaamaan huomion kohti toivottuja muutoksia, mutta se ei tarkoita vaikeiden tunteiden tai ongelmien vähättelyä.
Pariskunnan kanssa työskentely edellyttää siis yksilöterapian voimavaralähtöisten menetelmien lisäksi herkkyyttä kahden asiakkaan välisille suhteille, tavoitteiden eroille, vuorovaikutuksen vastavuoroisuudelle ja turvallisuudelle. Terapeutin tehtävänä on auttaa puolisoita löytämään muutoksen mahdollisuuksia niin, että kummankin kokemukset ja tarpeet otetaan huomioon.
Pariterapian toteuttaminen vain toisen puolison ollessa asiakkaana
Vaikka vain toinen puoliso osallistuu terapiaan, myös poissaoleva puoliso pidetään työskentelyssä mukana. Terapiassa tarkastellaan asiakkaan kokemuksia parisuhteesta sekä sitä, millaiset toimintatavat ovat osoittautuneet toimiviksi tai toimimattomiksi. Asiakas saattaa ajatella, että ongelmat ratkeaisivat, jos puoliso muuttuisi. Terapeutti auttaa häntä tutkimaan myös omaa osuuttaan vuorovaikutuksessa ja pohtimaan, miten pienet muutokset omassa toiminnassa voisivat vaikuttaa puolisoiden väliseen kanssakäymiseen.
Puolison puutteiden tarkastelun sijasta on tärkeää tunnistaa, mikä suhteessa toimii ja miten myös poissaoleva puoliso on vaikuttanut myönteisesti yhteiseen tilanteeseen. Näiden vahvuuksien näkyväksi tekeminen voi auttaa muuttamaan vuorovaikutusta rakentavampaan suuntaan. Terapeutti auttaa asiakasta myös muotoilemaan valituksiaan konkreettisiksi toiveiksi, joita tämä voi ilmaista puolisolleen syyttämisen sijaan. Kun puhetapa muuttuu, myös puolison suhtautuminen voi muuttua ja keskustelulle voi avautua uusia mahdollisuuksia.
Yksin terapiaan tuleva asiakas voi pohtia myös vaikeaa päätöstä, kuten parisuhteeseen jäämistä tai siitä eroamista. Terapeutti ei ratkaise asiaa asiakkaan puolesta, vaan auttaa häntä tarkastelemaan vaihtoehtoja ja niiden mahdollisuuksia. Päätöksentekoa voidaan tukea pohtimalla, millainen olisi asiakkaalle hyvä elämä tulevaisuudessa ja millaisia reittejä kohti sitä voisi lähteä kulkemaan. Näin asiakas voi löytää itselleen sopivan suunnan, vaikka päätös ei olisi helppo.
Ratkaisukeskeisen pariterapian vaikuttavuus ja rajoitukset
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että ratkaisukeskeinen terapia voi edistää parisuhdetyytyväisyyttä, parisuhteen toimivuutta ja läheisyyttä. Nasehin ym. (2025) systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin 26 satunnaistettua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 1 110 henkilöä. Tulokset olivat lupaavia, mutta tutkimukset painottuivat Iranissa toteutettuihin interventioihin, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää kaikkiin pariskuntiin ja terapiaympäristöihin.
Vermeulen-Oskamin ym. (2024) meta-analyysi puolestaan kokosi 72 tutkimuksen tuloksia ratkaisukeskeisen lyhytterapian vaikuttavuudesta eri asiakasryhmissä. Tulokset viittasivat myönteisiin vaikutuksiin useilla psykososiaalisen hyvinvoinnin osa-alueilla, myös parisuhteen toimivuuteen liittyvissä mittareissa. Tuloksia on kuitenkin tulkittava tutkimusten erilaisten asetelmien, vertailuryhmien ja asiakasryhmien valossa. Ratkaisukeskeistä terapiaa yleisesti koskeva näyttö ei myöskään tarkoita, että jokainen menetelmä toimisi samalla tavalla jokaiselle pariskunnalle.
Ratkaisukeskeinen lähestymistapa ei sovi kaikkiin tilanteisiin sellaisenaan. Vakavat mielenterveyden ongelmat, merkittävä turvattomuus tai lähisuhdeväkivalta voivat edellyttää muuta tai rinnakkaista tukea. Terapiamenetelmän valinnassa on tärkeää huomioida puolisoiden tilanne, tarpeet ja turvallisuus.
Yhteenveto
Ratkaisukeskeinen pariterapia on voimavara- ja tulevaisuusorientoitunut lähestymistapa, jossa parisuhteen muutosta rakennetaan puolisoiden omista tavoitteista, vahvuuksista ja toimivista vuorovaikutustavoista käsin. Sen keskeisiä menetelmiä ovat ihmekysymys, asteikkokysymykset, poikkeusten tunnistaminen ja konkreettisten muutostavoitteiden asettaminen. Terapeutti tukee puolisoiden yhteistyötä ja auttaa heitä löytämään pieniä, käytännössä toteutettavia askelia kohti toivottua muutosta.
Kun asiakkaina on pariskunta yksilön sijaan, on tärkeää huomioida molempien puolisoiden tasapuolinen kohtaaminen, yhteisten ja yksilöllisten tavoitteiden yhteensovittaminen, vuorovaikutuksen vastavuoroisuus sekä turvallisuuteen ja luottamuksellisuuteen liittyvät kysymykset. Terapeutin on pystyttävä tukemaan yhteistä työskentelyä ilman, että kummankaan puolison kokemukset jäävät sivuun.
Tutkimusnäyttö antaa aihetta pitää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa lupaavana, mutta sen vaikuttavuutta koskevia tuloksia on tarkasteltava kriittisesti. Menetelmän keskeinen vahvuus on sen pyrkimys yhdistää ongelmien käsittely, puolisoiden omat voimavarat ja konkreettinen muutos.
Lähteet
Franklin, C., Zhang, A., Froerer, A. & Johnson, S. (2017). Solution Focused Brief Therapy: A Systematic Review and Meta-Summary of Process Research. Journal of Marital and Family Therapy, 43(1), 16–30.
Naseh, M., Badiezadeh, S., Rafieifar, M., Taridashti, S., Reddy, S. M. & Panisch, L. S. (2025). Solution-Focused Brief Therapy for Improving Couple Dyadic Relationships in Iran: A Systematic Review. Journal of Marital and Family Therapy, 51(1), e12758.
Söderquist, M. (2023). Single Session One at a Time – Kertaterapeuttinen työskentely parien kanssa. Lyhytterapiainstituutti.
Vermeulen-Oskam, E., Franklin, C., van ’t Hof, L. P. M., Stams, G. J. J. M., van Vugt, E. S., Assink, M., Veltman, E. J., Froerer, A. S., Staaks, J. P. C. & Zhang, A. (2024). The current evidence of solution-focused brief therapy: A meta-analysis of psychosocial outcomes and moderating factors. Clinical Psychology Review, 114, 102512.
Zatloukal, L. (2025). Negotiating Preferred Futures in Solution-Focused Couple Therapy.
