Kriisit hiovat elämisen taitoa kirkkaammaksi

Vuosituhansien aikana ihmiset ovat kyenneet sopeutumaan monenlaisiin olosuhteisiin selviytyäkseen lajina. Selviytyminen haastavista elämänmuutoksista vaatii erityisesti mieleltä joustavuutta sekä sopeutumiskykyä. Näitä ominaisuuksia voidaan kutsua myös psyykkisiksi voimavaroiksi. Yleisesti ottaen kriisit ovat luonnolliseen ja terveeseen psyykkiseen toimintaan liittyviä vaiheita, jotka tasapainottuvat ajan kuluessa, jos ihmisen voimavarat ovat riittävät.

Jokainen ihminen kohtaa erilaisia vastoinkäymisiä elämänsä aikana ja altistuu monenlaisille kuormittaville tekijöille, pienille ja isoille kriiseille matkansa varrella. Samalla erilaiset vastoinkäymiset opettavat ihmiselle elämisen taitoa. Kriisi on mahdollisuus uudistumiseen, mitä se sanan alunperin onkin ilmaissut.  Antiikin kreikaksi sana “krisis” tarkoittaa tuomiota tai päätöstä.  Kriisitutkimukseen erikoistuneen professori Steven Venetten mukaan kriisissä on kyse transformaatioprosessista, jossa vanhaa systeemiä ei voida enää ylläpitää.  Jotain vanhaa on ikään kuin aika jättää taakse.

Kriisistä toipuminen vaatii nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Kun ihminen kohdataan aidosti hyväksyen ja hänen tunteensa ja kokemuksensa otetaan todesta, voi paraneminen ja toipuminen kriisistä alkaa. Kun kriisin alkuvaiheista on selvitty ja ihminen on saanut kaipaamansa apua, kuten esimerkiksi turvaa, lepoa, ravintoa ja kuuntelua, voi kriisin käsittely edetä tunteiden käsittelyyn ja erilaisten reaktioiden läpikäymiseen. Toisten ihmisten tuki ja läheisyys ovat avainasemassa. Ajan kuluessa ja toipumisen edetessä ihminen voi alkaa tarkastelemaan myös omia ajatuksiaan, uskomuksiaan ja toimintamallejaan. Millaista tarinaa kerron itselleni ja muille? Kuinka totta omat ajatukset oikeastaan ovat? Kyseenalaistamisen ja tietoiseksi tulemisen kautta, oma sisäinen maailma voi uudistua hyvinkin voimakkaasti osana toipumisprosessia.

Ratkaisukeskeisestä kirjallisuudesta löytyy paljon kysymyksiä, joiden avulla voidaan vahvistaa ja uudelleen rakentaa yhteyttä sisäiseen turvaan, omaan toimijuuteen, sekä merkityksellisyyden, toivon ja kiitollisuuden kokemuksiin. Pikkuhiljaa kyseisiä osa-alueita vahvistamalla elämänilo ja hyvinvointi alkaa usein eheytymään. Näin vakavakin kriisi ja voimakas kipu voivat ajan kuluessa muuntua henkilökohtaiseksi kasvuksi.

Posttraumaattinen kasvu

Psykologit Richard Tedeschi ja Lawrence Calhoun loivat posttraumaattisen kasvun käsitteen 1990-luvulla.  Tedeschin ja  Calhounin  vuoden 1996 tutkimus posttraumaattisesta kasvusta oli aihepiirin ensimmäisten joukossa.  Itse kriisi tai traumatapahtuma ei synnytä kasvua, vaan siihen liittyvä tietoinen prosessointi, jonka ihminen käy läpi. Voidaan ajatella, että kivun ja tuskan kokemisen toisessa päässä odottaa mahdollisuus syvään sisäiseen kasvuun. Kun ihminen tietoisesti käsittelee kokemiaan kriisejä, myös uusien vastoinkäymisten läpikäynti helpottuu.

Tedeschi ja Calhoun havaitsivat tutkimuksessaan viisi posttraumaattisen kasvun kategoriaa:

1. Entistä suurempi elämän arvostus. Jokaisen päivän entistä suurempi arvostus sekä nykyhetkessä eläminen. Asioiden uudelleenarviointi: mikä on todella tärkeää elämässä?
2. Ihmissuhteiden kehittyminen. Läheisemmät ihmissuhteet, ystävien ja perheen entistä suurempi arvostus, läheisyyden kasvu ihmissuhteissa, myötätunnon kehittyminen kärsiviä ihmisiä kohtaan sekä tietoisuus siitä, että voi luottaa toisiin kriisin keskellä.
3. Uusien mahdollisuuksien tunnistaminen. Uusien kiinnostuskohteiden tuleminen elämään, uusi elämänpolku, halu muuttaa sellaisia asioita, jotka kaipaavat muutosta.
4. Henkilökohtainen voima. Tietoisuus siitä, että kykenee käsittelemään haastavia asioita, ja että on vahvempi kuin ajattelikaan. Samalla tietoisuus omasta pienuudesta maailmankaikkeudessa, ja siitä, ettei voi hallita kaikkea. Kiitollisuuden kehittyminen.
5. Henkinen muutos. Suhde henkisyyteen tai uskontoon syvenee, muuttuu tai kehittyy.

Osalla ihmisistä kriisi syventää yhtä edellä olevista kategorioista, kuten esimerkiksi suhdetta omaan henkisyyteen. Toisilla puolestaan useampi kategoria muuntuu ja syvenee.

Posttraumaattista kasvua kokeneet ihmiset ovat kuvailleet, että vakavan kriisin läpikäyminen on hionut elämisen taitoa kirkkaammaksi. Arvot ovat pehmentyneet ydinuskomusten muokkautumisen myötä. Rakkauden kokemisen edessä olevat esteet ovat ikään kuin väistyneet ja ihmissuhteiden hoitamisesta on tullut materiaalisia asioita tärkeämpää. Kyky elää nykyhetkessä on voimistunut, sillä erilaiset kipeät muistot ja menneisyyden tarinat ovat muuntuneet erilaiseksi tai menettäneet aikaisemman merkityksensä. Kiitollisuuden kokeminen on vahvistunut, samoin kuin avoimuus ja spontaanisuus. Erilaisuutta on helpompi hyväksyä ja kunnioittaa. Samalla yhteys omaan autenttiseen itseen on voimistunut. Tämän seurauksena oma elämä on saattanut uudistua hyvinkin paljon. Esimerkiksi työpaikka, parisuhde tai elämäntyyli on voinut kokea monenlaista kohentumista. Osa on avautunut jonkin suuremman palvelukseen kriisin kokemisen myötä, jolloin oma elämä on alkanut näyttäytymään osana suurempaa kokonaisuutta ja ihminen on alkanut palvella elämää omilla teoillaan tietoisemmin.

Näkökulman muuttamisen taito

Maailma näyttäytyy ihmisille tarinoiden kautta. Osa tarinoista on täysin tiedostamattomia, mutta ne voivat ohjata ihmisen käytöstä ja kokemuksia elämästä hyvinkin voimakkaasti.  Omien tarinoiden äärelle kannattaakin pysähtyä uteliaisuudella ja pohtia, kuinka todellisia ne lopulta olevat. Syvällinen muutos mahdollistuu tietoisuuden kautta. Näkökulman muutosta voi harjoitella kysymällä itseltään, mitä kriisistä on oppinut? Mikä kirkastui kriisin myötä? Kuka tuki kriisin keskellä? Mistä voi kaikesta huolimatta  olla  kiitollinen?

Usein kriisiin hetkellä itselle kerrottu tarina ei rajoitu pelkästään kriisiin, vaan se laajenee ihmisen ajatuksissa myös tulevaisuuteen. Esimerkiksi avioeron hetkellä ihminen saattaa kertoa ajatuksissaan itselleen: “En koskaan tule tapaamaan yhtä hyvää kumppania, olen loppuelämäni sinkku.” “En selviä tästä erosta taloudellisesti.” “Elämäni on pilalla!” Nämä kaikki ajatukset ovat tarinoita, jotka ovat alkaneet elämään omaa elämäänsä. Neutraali havainto on avioero. Loppu on tarinaa, johon on mahdollista itse vaikuttaa.

Kohti aitoa itseä

Kriisin käsittelyn myötä syntynyt sisäinen kasvu purkaa esteitä autenttisen itsen tieltä. Ihminen ei enää elä vain suhteessa menneisyytensä tapahtumiin, joista on selvinnyt, vaan suhteessa nykyhetken kokemuksiin. Autenttisen itsen kokeminen sallii enemmän vapautta kuin uhrin tai selviytyjän roolit. Ihminen elää silloin vahvemmin, aidommin ja elävämmin tässä hetkessä.  Kun ihminen löytää uudestaan yhteyden potentiaaleihinsa, joita hänellä on ollut syntymästään lähtien, omien lahjojen ilmaisu koko voimallaan voi alkaa. Elämän ilmentäminen omana autenttisena itsenä välittyy usein muille iloisuutena, suvaitsevaisuutena, sisäisenä varmuutena, rehellisyytenä ja välittömyytenä.  Onkin tyypillistä, että muut ihmiset kuvailevat, että tällaisen ihmisen lähellä on helppoa, mutkatonta ja turvallista olla.  Tässä vaiheessa ihminen kykenee usein myös olemaan kiitollinen itse kriisistä. Syvä sisäinen näkökulman muutos on tuonut rauhan, hyväksynnän ja kiitollisuuden suhteessa menneisyyden tapahtumiin.

Harri Virolaisen ja Susanna Ylöstalon kirja Kriisistä kasvuun tarkastelee ihmisen selviytymiskykyä ja kriisin jälkeistä toipumista posttraumaattisen kasvun perspektiivistä. Kirjaa varten on haastateltu suomalaisia henkilöitä, joiden elämän suunta on muuttunut myönteisesti koettujen vastoinkäymisten myötä. Kirjaan on koottu myös useita ratkaisukeskeisiä kysymyksiä sekä erilaisia harjoituksia, joita lukija voi hyödyntää omalla toipumisen ja kasvun matkallaan.