Palasin syyskuun lopussa Roskildesta, Tanskasta, jossa järjestettiin tämänvuotinen EBTA-konferenssi teemalla ”In‑Between”. Konferenssi kokosi yhteen ratkaisukeskeisiä ammattilaisia eri maista, ja tarjosi kolmen päivän ajan ajatuksia herättäviä esityksiä, dialogeja ja hiljaisia oivalluksia – juuri niitä, jotka usein syntyvät välitiloissa.
Konferenssin keskeinen teema – in-between – tarkasteli tilaa menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä. Puheenvuoroissa korostui ajatus, että muutos ei ole yksittäinen hetki, vaan prosessi, jossa kuljetaan epätietoisuuden, toiston, epäilyn ja toivon kautta kohti jotain odotettavaa.
Moni asiakas on juuri tällaisessa tilanteessa hakeutuessaan terapeutin juttusille; vanha tapa elää tai ajatella ei enää toimi, mutta uusi ei ole vielä näkyvissä. Ratkaisukeskeisyys tarjoaa tässä vaiheessa tukea, ei vastauksilla, vaan kysymyksillä.
“En tiedä löydänkö sitä, jos en tiedä mitä etsin.”
Konferenssissa korostui myös, kuinka tärkeää on löytää vaihtoehtoisia tapoja työskennellä asiakkaan kanssa, erityisesti silloin kun sanat ovat vähissä ja toivotun muutoksen muotoilu vielä kesken.
Tämä herätti pohtimaan: miten paljon me luotamme kieleen, ja voisiko joskus kysymysten sijaan riittää läsnäolo, ilme tai tauko? Mitä syntyy, kun uskallamme olla hetken ilman kysymyksiä tai valmista rakennetta?
Muutos alkaa jo ennen sanoja
Päivien aikana tutkittiin myös, miten tärkeää on tarkastella omaa ammatillista identiteettiä juuri siirtymäkohdissa: mitä ratkaisukeskeisyys on antanut tähän asti, mitä se on nyt – ja mitä siltä voi odottaa tulevaisuudessa?
Maailma muuttuu. Terapian kenttä muuttuu. Silti ratkaisukeskeinen lähestymistapa pitää kiinni ydinarvoistaan: toivosta, yhteistyöstä, luovuudesta ja luottamuksesta siihen, että pienikin muutos voi riittää.
Mitä poimin mukaani
Konferenssista jäi käteen paljon: vahvistusta omaan työhön, uusia ideoita, tuttavuuksia, kysymyksiä ja hiljaisia ajatuksia, jotka ehkä vasta myöhemmin kirkastuvat itselle hyödynnettäviksi työkaluiksi. Mutta jo nyt tiedän, että haluan:
- antaa enemmän tilaa hiljaisuudelle istunnoissa
- kutsua asiakkaan tarkastelemaan tavoiteltavaa muutosta uusin silmin
- uskaltaa viipyä rauhassa “välitilassa” asiakkaan kanssa
Hiljaisuus välitilana
Yksi konferenssin tärkeimmistä oivalluksista itselleni liittyi hiljaisuuden voimaan. Useampi puhuja viittasi siihen, miten paljon tapahtuu juuri niissä hetkissä, kun mitään ei näennäisesti tapahdu. Hiljaisuus ei ole pelkästään tauko keskustelussa – se voi olla juuri se aktiivinen tila, jossa syntyy tilaa ajattelulle, yhteydelle ja uusille merkityksille.
Ratkaisukeskeisessä terapiassa olemme tottuneet kysymään paljon, mutta kysymysten jälkeen hiljaisuus on joskus se hetki, jolloin asiakas todella kohtaa itsensä ja käsityksensä asioista. Kun emme kiirehdi täyttämään taukoa seuraavalla kysymyksellä, syntyy tilaa, jossa asiakas voi:
- jäsentää omia ajatuksiaan rauhassa
- oivaltaa vahvuuksistaan jotain hyödyllistä
- ymmärtää, ettei ongelma ole se, joka hän et määrittää ihmisenä
- tarkastella elämäntilannettaan eri etäisyyksiltä
- antaa uusien näkökulmien tuoda esiin jotain, mitä ei vielä ole sanoitettu
Käytännössä tämä tarkoittaa, että uskallamme ammattilaisina antaa asiakkaan olla hetken ilman ohjausta – että annamme hänelle mahdollisuuden ottaa keskustelun suunta omiin käsiinsä. Kun hiljaisuutta ei koeta vaivaannuttavana, vaan sallittuna ja tarkoituksenmukaisena tilana, se voi osaltaan johtaa oivalluksiin, jotka tukevat matkaa muutoksen polulla.
Kysymys kuten:
“Jos huomaisit pienenkin muutoksen, mistä sen tunnistaisit?”
…voi johtaa muutaman sekunnin hiljaisuuteen, joka tuntuu terapeutille pitkältä. Mutta juuri siinä hiljaisuudessa asiakas voi alkaa rakentaa siltaa toivottuun tulevaisuuteen – omilla sanoillaan, omaan tahtiinsa.
Usein hiljaisuus kertoo meille, että:
“Tämä hetki on tärkeä. Annetaan sille tilaa.”
”Hiljaisuus on välitila, jossa näkee kirkkaammin.”
Ebtan kongressi 2025 on nyt pidetty mutta se ei ole ohi, vaan lähtölaukaus; mahdollisuus jatkaa matkaa opittujen näkökulmien, inspiroituneiden kohtaamisten ja välitilan muotojen kanssa. Kiitos kaikille, jotka teitte tästä kokemuksesta elävän. Toivon, että niin mukana olleet kuin muualla ratkaisukeskeisen työotteen taitavat löydätte oman in-between-tilanne, jossa syntyvät uudet ajatukset, rohkeudet ja sillat ilmiöiden välille.
